Minulla oli tilaisuus tutustua Härkätiehen koulututetun ja taitavan oppaan, Ensi Kullan, kanssa viime viikolla. Luulin tuntevani tämän vanhan tien hyvin – tai ainakin kohtalaisesti mutta nyt huomasin, että kaikkea uutta ja ihanaa löytyy kunhan pysähtyy katsomaan ja kuuntelemaan!
Kaikkea näkemääni en pysty yhdellä kertalla jakamaan, mutta tässä muutama helmi matkalta:
Marttilasta löytyy jännittävä muistomerkki. Leijonat pystyttivät tämän muistomerkin vuonna 1974, lokakuun 22 päivä. Samana päivänä vuonna 1824 (lähes 200 vuotta sitten!!) suoritettiin Suomen historian viimeinen virallinen mestaus. On jotenkin mahtavaa, että voimme vain muistella j
ulmia tapahtumia ja että tämä on todellakin historiaa, ei enää arkipäiväämme niinkuin jossain päin maailmaa vieläkin valitettavasti on.
Toinen mielenkiintoinen pysähdys oli Liedossa. Pieni ja yksinkertainen aidattu lähde! Lähde jossa kuninkaankin hevosia on aikoinaan juotettu! Tuntui aika hienolta ajatella, että tällä samalla paikalla, jo satoja vuosia sitten, on saman veden ääreen pysähdytty ja virkistetty niin hevoset kuin varmasti matkalaisetkin. Aina välillä tuntee itsensä tosi pieneksi kun miettii Härkätien pitkää historiaa ja merkitystä!
Someron Jurvalankylässä sijaitsee Åvikin kartanon päärakennus – Someron kartanoista nuorin mutta todella merkittävä Suomen historian kannalta. Åvikin mailla nimittäin sijaitsi Suomen ensimmäinen varsinainen lasitehdas, Åvikin lasitehdas vuosina 1748 – 1833. Pohjoismaiden suurimpanakin toiminut lasitehdas oli paitsi suuri, myös edistyksellinen. Korkealaatuista lasia vietiin ympäri Ruotsi-Suomea ja myöhemmin Venäjää. Hauska fakta nykymatkailijankin mielestä on varma
sti se, että jo 1700- luvulla valitettiin Härkätien huonosta kunnosta – myyjät pelkäsivät, ettei lasia saada maailmalle ehjänä kun Härkätie oli niin kuoppainen!! Jotkut asiat tuntuvat tässä maailmassa säilyvän!
Tässä talvinen kuva Åvikin päärakennuksesta joka aikoinaan rakennettiin lasinpuhaltajien asunnoksi.
hämeen härkätie 